Sokerikoukusta on vaikea irroittautua

Viime viikolla oli hyvä. Paino käväisi jo 97,9kg:ssa ja tuntui että kyllähän tää tästä. Kunnes alkoi sortuilu... "Voinhan mä ihan pikkasen tätä maistaa" on muuten vaarallinen ajatuskulku! Ensin sitä maistaa palan, sitten toisen, ja ennen kuin huomaakaan on syönyt karkkipussin. Ei hyvä!

Tänäaamuna paino 99,2kg. On se aina tietty parempi kuin yli sadan, mutta silti! Tällä kertaa mun kilot on tiukemmassa kuin ikinä. Ennen tälleen sortuillen sentään paino pysyi edes samassa, mutta nyt mua rankaistaan joka suupalasta missä on liikaa hiilareita. Joten yritellään taas tiukistella. Oikein kunnolla.

Viikonloppuna tiedossa mökkireissu ystäväporukassa, joka nyt jo vähän hirvittää. En tunne porukasta kaikkia, joten bikineissä olo mahdollisessa paljussa pelottaa ja ahistaa. Muut eivät meinaan TODELLAKAAN ole tätä kokoluokkaa ja mun mieskin on sellanen hoikkis. Ja nämä on miehen kavereita, entä jos ne ajatteleekin et mä olen kauhea sotanorsu??!!?? Pakkohan siitä on hengissä selvitä, ja syömisetkin koittaa vhh:na pitää. Onneksi mukana on ainakin yksi muukin karppi, joten sen ei luulisi olevan ongelma. Mutta sen tiedän, et jokunen lasi viiniä saattaa upota.

Jäädään seuraileen tilannetta ja odottelemaan painon laskua, kiitos ja anteeks (itselleni oman vointini huonoksi päästämisestä)!

Tänään ei ollut huono päivä edes

Kiirettä piti kyllä tänään, ihan hirveetä kiirettä. Mutta fiilis oli koko päivän hyvä. Syömisetkin tosi kurissa ja sitämyöten jopa liian vähäiset. Ei voi mitään, ei ollut eikä ole nälkä. Karppauksen hyvä puoli!

Tänään sain taas raahattua itseni lenkille koiran kanssa. Sain käveltyä 3km joka on ollut tavotteena, ei kuulosta paljolta, mutta koittakaapa itse raahata 35kg rinkkaa selässä! Sen verran nimittäin on tuota ylipainoa, samahan se on missä muodossa sitä mukana raahaa. Raskaaksi se kävelyn kuitenkin tekee. Ja kun lisäksi on kunto lähinnä rapa, niin mitä voi odottaa. Olin jo luovuttaa parin kilometrin kohdalla ja lähteä kotiin, mutta jotenkin sitä tajusi että jos taas antaa periksi niin that's it. Ei sitä sitten ikinä saa tehtyä! Laihtumisesta ja elämäntaparemontista mitään tule jos aina lopettaa kesken. Ehkä se sitten vain vaatii tätä, oman motivaation tarpeeksi suureksi kasvamista että saa itseä niskasta kiinni.

Koska nyt mun motivaatio on kova! Oma peilikuva ei tunnu kivalta... Eihän se pitkään aikaan ole tuntunut, mutta viime viikoina entistäkin vähemmän. Ensimmäisellä kerralla vatsatanssikurssilla, kun pitkästä aikaa piti katsella itseään isoista peilistä kaikkien niiden normaalimmanpainoisten keskellä mun teki mieli juosta karkuun! Voihan hyllyvät käsivarret... Ja leuat... Ja takamus... jne jne. Kyllä tän nyt on loputtava!

Joten karppina taas huomiseen, ei anneta periksi! Kyllä nää läskit vielä pois saadaan...

Mä alan toistaa itseäni, mutta...

Ette ikinä arvaa mitä!?! Mä olen vaihteeksi seikkaillut hiilarimaassa, saanut painoni taas 102 kiloon ja... Se kaikista suurin yllätys, palannut karppilampeen :D Jotenkin tää alkaa jo tuntua peräti epätoivoiselta, mikä ihme siinä on että tätä samaa tietä täytyy aina tallustella? Eikö sitä voisi nyt vaan uskoa, että PRKL pysy siellä karppilammessa, unohda hiilarit!!!??? Se on kammottavan vaikeeta...

Nyt karppausta on jo takana melkein kuukauden verran. Olo on hyvä, varsinkin nyt kun tiukensin linjaa maanantaista entisestään. Mutta paino junnaa siinä 99 tienoilla, ei vaan millään meinaa tippua alle sen vaikka mitä tekis. Silti ei aikomustakaan nyt päästää irti, mä en voi kulkea loppuikääni tän painoisena, en vaan voi. Kun kärsin tästä niin kamalasti!

Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon etten anna nyt periksi! Stay tooned for more info!

Alaspäin matkalla

Paino nimittäin =D En siis minä! Karppausta jo kolme viikkoa takana, olo oikein hyvä ja painokin viime perjantaina jo 95,9kg! Tämä akka siis kutistuu kyllä, hitaasti mutta varmasti. Jotenkin se on kamalan mukavaa, vaikka olenkin pitkään kapinoinut sitä vastaan että paino mitenkään määrittäisi minua ihmisenä. Mutta kyllä mä vaan nautin siitä ettei vaatteet enää kiristä!

Ja vaikka olen julistanut suureen ääneen, etten MINÄ laihduta ulkonäkösyistä vaan voinnin takia, niin voi hyvänen aika! Eilen se oikein iski, että kyllähän mä kovasti haluaisin näyttääkkin simpsakammalta XD... Minkäs teet, ei sitä oikeen voi kieltää!

Mutta olosta vielä... Olo on mitä mainioin tällähetkellä. Eilen ei ollut, kun tein suunnitellun retken hiilarimaahan! Teki mieli oksentaa, niin hirveä olo siitä tuli. Vaikkei syönyt edes niin paljoa kuin oli aatellut... Sikäli tää kyllä oli hyvä juttu, että ei tee enää ees mieli kokeilla tätä retkeä vähään aikaan!

Joten entistä tiukemmin karppilinjalla, toiveissa saada paino alle 95kg ennen ensi viikkoa. Saa nähdä kuin mun käy!

Karppausta taasen

No heipä hei pitkästä aikaa... Laihtumista ei tapahtunut tässä välillä pitkään aikaan, joten tännekkään viittiny päivitellä turhautumistaan! Se normaalisti perusruokaa syöminen nimittäin! Toimihan se muutaman viikon, kahvipulla pysyi parissa/vko yms. Mutta ennenpitkää se lipsui taas siihen että suklaata, leipää, pullaa kului tolkuttomia määriä. Kun ei kykene pitämään sokeriaddiktiotaan kurissa niin ei pysty!

Joten karppilampeen palailtu reilu pari viikkoa sitten. Sinä aikana paino tippunut 2-3kg, (tosin lähtötilanne oli 102kg, nyt 96-96,5kg) energiatasot nousseet potenssiin sata ja olo kaikenkaikkiaan parempi. Sortumisia hiilarimaahan ei ole pahasti ollut, ei vielä ainakaan tee edes mielikään! Ja maha on sopivasti täynnä, ähkyä ei ole ollut koko tänä aikana.

Ähkystä... Tiedättekö sen karmean tunteen kun maha on kuin rantapallo, ilmaa niin että öisin peitto heiluu, ei siitä syytä kuin haluaisi vaan piereskelyn takia ja olo väsynyt ja uupunut? Se on ollut mulle aika tuttu olotila melkosen usein. Vuosien varrella siitä alkoi jo tulla pysyvä olotila! Ja jokapuolelta huudetaan, että "syö vähemmän kuin kulutat, perunaa, leipää ja sokeria, elimistö TARVITSEE hiilareita"!!!

Onneksi en usko noihin väitteisiin enää! Joten sokeri ja tyhjä tärkkelys, hei vaan! Toivottavasti ei enää nähdä XD

Back in the game

Yritetääs löytää tämä blogi uudelleen... Pitkään tässä on mentykin, ensin yrittelin karppausta kuten edellisessä postauksessa ikuisuus sitten ajattelin. No, sehän toimi ihan ok, noinniinkuin kotioloissa. Mutta olen sosiaalinen ihminen, käyn kylässä ja kahvilla yms ystävien luona. Ja mitä siellä tarjottiin? Pizzaa, piirakoita, kakkua, jäätelöä... Ei mulla riitä itsekuria kieltäytyä tarjotuista, joten seurauksena oli se, että tavoitettiin henkilökohtainen painoennätys: 102 kiloa!

Ei, se ei vaan ole hyvä paino! Ei mitenkään päin... Joten yrittämällä opetella syömään uudelleen erilailla kuin ennen olen nyt saanut sen takaisin 97,2 kiloon. Mutta siinä on nyt jumitettu jo viikkotolkulla, lieneekö syynä sitten viikonloppujen herkuttelut.

Jokatapauksessa tämä tyyli tuntuu pikkuhiljaa omalta =) Aamun aloitan kahvilla ja smoothiella, johon olen laittanut jugurtti-rahkan ja maidon lisäksi milloin mitäkin marjoja tai hedelmiä. Lounaaksi salaatti tai vastaava pienehkö juttu, välipalaa ei ollenkaan tai sitten jotain ihan pientä ja päivälliseksi sitä mitä perhekkin, yleensä jätän vaan sen makaronin tai riisin pois tai otan ihan pikkuisen. Illalla leffaa katsoessa tms syön sitten jotain pientä. Lauantaisin syön mitä haluan (ja viimeaikoina perjantaina ja sunnuntainakin, siksi taitaa paino jumittaa ;) Mutta näin jatkellaan... Ei nopeasti eikä tehokkaasti, mutta jos edes pikkuhiljaa ihan vähän kerrallaan kohti hoikempaa profiilia!

Takaisin karppilampeen

Ei siinä auta, karppilampeen oli palattava. Kohta kaksi päivää takana, eikä maha ole enää kipeä ja täynnä ilmaa niinkuin on ollut koko alkukesän. Miksi mä kerta toisensa jälkeen yritän jotain virallisterveellistä linjaa? Koitan laskea kaloreita, pitää syömisen kurissa, syödä viljoja. Ja sitten olen turvoksissa, kipeä, ja huomaan syöväni päivä päivältä aina vaan enemmän. Ensin menee jätski silloin tällöin. Seuraavaksi se saa seurakseen kahvipullan. Ja ennen kuin huomaankaan mä olen taas palannut linjalle jossa herkkuja menee joka päivä ja paljon!

Joten taas kerran mä palaan =) Tosin myönnän että näin kesäaikaan tulee mansikoita syötyä, useinmiten päivittäinkin. Joten ne olkoon ruokavaliossa, muuten koitetaan karppailla kohtuullisen tiukasti! Kasviksia, näitä ihania tuoreita kesäkasviksia oikein reilusti, lihaa, kananmunaa ja jonkun verran juureksiakin. Maitotuotteet yritän pitää aika vähäisinä, kahvissa lähinnä kermaa ja muuten yhdellä aterialla päivässä jotain. Ateriarytminä tällä hetkellä 2-3 ateriaa päivässä.

Nyt on tiedossa mökkiviikonloppu! Mukaan lähdössä lähinnä salaattiaineita ja grillattavia, sekä valkoviiniä ja vissyä. Ja yksi tummasuklaalevy, hyi mua :D

Hauskaa viikonloppua kaikille ja pysykäähän hengissä vesilläkin =)